Galleria Oksasenkadun Taiteiden Yö – An Okay at OK

August 21st, 2014 by Oksasenkatu

10569063_559330210861173_1045700261995563868_n
Ohjelmaa 21.8.2014 klo 19 – 21:30. Tervetuloa!

Tänä vuonna taiteiden yönä Oksasenkadun gallerian tarjonta koostuu eri taiteenalojen toimijoiden joukosta. Tapahtuman avaa Ella Tahkolahti performanssillaan, jota seurataan gallerian ulkotiloista käsin. Sen jälkeen tapahtuma toimii jatkumona, jossa katsoja voi käydä seuraamassa esityksiä ja visuaalista taidetta.

Esiintyvät taiteilijat:

Performansseja katutasossa esittävät:
19:00-19:30 Ella Tahkolahti
(yleisöä kehoitetaan olemaan paikalla ajoissa, sillä gallerian ovet avataan vasta esityksen jälkeen)
20:00 Kaisa Luukkonen
21:15 Lauri Mattila

Visuaalista taidetta katutasossa:
Laura Könönen
Elina Vainio

Visuaalista taidetta alakerrassa:
Joonas Jokiranta
Hanna Marno

Musiikkia alakerrassa:

20:30 KOVA AJO
AP Leinonen
zzz:3

Welcome to Oksasenkatu 11 ’s performance & music event on Thursday 21.8. at 19:00-21:30!
The first performance starts at 19!

A Wind in Passing

August 8th, 2014 by Oksasenkatu

js

7.-10.8.

Thursday: A talk with Jussi Suvanto / 19:00-21:00
Fri-Sun: Exhibition open / 13:00-18:00

Welcome!

Oksasenkatu 11

Akustisk jävla kvartet

July 9th, 2014 by Oksasenkatu

casse

Tervetuloa kuuntelemaan akustista, improvisoitua musiikkia ke 9.7. klo 20:00-21:30!

Patric Thorman – kontrabasso
Hermanni Yli-Tepsa – kontrabasso
Janne Martinkauppi – alttosaksofoni
Lauri Hyvärinen – kitara

Tapahtumaan on vapaa pääsy, mutta esiintyjät keräävät kolehdin Thormanin matkakuluihin.
Kahvia ja teetä tarjolla.

Patric Thorman on ruotsalainen basisti ja säveltäjä. Thorman työstää aktiivisesti improvisoitua musiikkia, jazzia ja vaihtoehtopoppia. Thormanin kanssa kvartetin muodostavat kolme aktiivista suomalaista improvisoivaa muusikkoa: kontrabasisti Hermanni Yli-Tepsa, saksofonisti Janne Martinkauppi sekä kitaristi Lauri Hyvärinen.

Welcome to the acoustic improvised concert on Wed 9.7. at 20:00-21:30!

Patric Thorman – double bass
Hermanni Yli-Tepsa – double bass
Janne Martinkauppi – alto saxophone
Lauri Hyvärinen – acoustic guitar

Free entry to the gallery, but if you choose to donate some coins for the travel expenses for Patric Thorman (SWE) it would be appreciated by the musicians.
Coffee and tea.

MATINEA MATINÉE

July 3rd, 2014 by Oksasenkatu

ghbehbeb

4. heinäkuuta, 2014. alkaen klo 13

ohjelma:
TietokoneduoJ&J sekä Anturapolku, Saku Soukka, Apostol Salonen, BLAUS
lisäksi kellarissa: AAok, yläkerrassa: MAXIIM+SNW — tervetuloa

July 4th, 2014. starting 1 pm

programme:
TietokoneduoJ&J w/ Anturapolku, Saku Soukka, Apostol Salonen, BLAUS
as well as downstairs: AAok, upstairs: MAXIIM+SNW — welcome

kuuntele / listen @ radio bekola

LIFE ON EARTH – 7 DAYS

June 5th, 2014 by Oksasenkatu

flyerlifeonearth4

LIFE ON EARTH – 7 DAYS

a process based exhibition
/material talking immaterial things/

MAXIIM+SNW

As David Attenborough we are going to explore Nature, but in a another form
Like Gods we are building up Earth in 7 Days
It is a process based project so we are going to work in Gallery every Day in the week and the doors will be open to the viewer…

PLACE___Oksasenkatu 11 Gallery
TIME_______23-29 of June
_____________________________mon-sat 12-18pm
_____________________________sunday is a party day 14-20




Mari Helisevä & Hisayoshi Miyamoto

May 28th, 2014 by Oksasenkatu

Exhibition is open 4.6.-15.6.  Wed – Sun 12:00 -18:00
Opening on Tuesday 3.6. 18:00-20:00

 

Whiteserpent Mari Helisevä

 

“Uni Valkoisesta Käärmeestä / Dream of a White Serpent”

Aikaisemmissa installaatioissani tavoittelin aineetonta vaikutelmaa. Väri ja muoto olivat pääosassa, ja toivoin katsojan tarkastelevan niitä materiaalin ohi. Tänä keväänä aloin kaivata taas maalaamista ja maalia nimenomaan materiaalina; siveltimenvetoja, alueita, roiskeita ja valumista, läpikuultavuutta. Tässä näyttelyssä on mukana yksi öljyvärimaalaus. Kolme muuta teostani ovat veistoksia tai installaatioita, ja nekin liittyvät maalaamiseen. Se mitä tapahtuu materiaalissa on olennaista.

In my previous installations I wanted to create an immaterial impression. Color and form were the main things, and I was hoping the viewer could focus on them without thinking about  the materials  of my works. This spring I started to long for painting again. I was missing brush strokes, drops and transparency, the way paint behaves as a material. One of my four works in this exhibition is an oil painting. Other three are installations or sculptures, and they are also related to painting. What happens in the material is essential.

Mari Helisevä

 

hisakutsu

 

“The Cycle”

Maalaan tempera tekniikalla erilaisille pohjille. Olen kiinnostunut heijastuksista ja maalauksen pinnalla tapahtuvista asioista, jotka voi havaita kun teosta tarkastelee eri suunnista, ja valon suunta muuttuu. Tämän näyttelyn teokset liittyvät kalaan, joka on ollut yksi keskeisistä aiheista työskentelyssäni. Mukana on myös alumiinivaluveistoksia, joiden muoto on peräisin lohen päästä. Tein nämä veistokset opiskeluaikanani Suomessa.

I paint with tempera technic on different kind of canvases. I’m interested in reflections and things that happen on the surface of the painting. These things can be noticed when looking at the work from different angles, and when the direction of light changes.

My works in this exhibition are related to fish, which has been one of my main motives. This time I also exhibit aluminum casting sculptures, that have a form of salmon’s face. I made these sculptures when I was studying in Finland.

Hisayoshi Miyamoto

Darkness in a Midwestern Heart

May 16th, 2014 by Oksasenkatu

unicorn

Installaatioita

Hanna Marno
17.5-25.5.2014

Galleria is open Wed-Sun 12-18
Opening on 16.5.2014 18-21, Welcome!

Hanna Marno on helsinkiläinen kuvanveistäjä, joka on viimeiset viisi vuotta asunut ja työskennellyt Pittsburghissa, Yhdysvalloissa. Hänen teoksensa ovat installoituja kuvarinnastuksia, jotka aavemaisella läsnäolollaan kyseenalaistavat mielikuvia tutuista kuvista ja hahmoista.

Näyttelyn nimi Darkness in a Midwestern Heart viittaa jättimäiseen keskilänteen josta alkaa Yhdysvaltojen Rust Belt, taloudellisesti hylätty alue jolla terästeollisuus kuoli. Ulkopuolisen konsensuksen mukaan Rust Belt- alueelle saavutaan elämään kuolemassa.

Hanna Marno is a sculptor from Helsinki, who has for the last five years lived and worked in Pittsburgh, USA. Her work is a series of installed images in comparison question mental images of familiar characters and images.

The name of the show, Darkness in a Midwestern Heart implies to the gigantic American Midwest and its’ Rust Belt area where the steel industry died. According to the outsider consensus, you only arrive there to live in death.

CLOSER – Linda Reif & Andreas Waldén

April 1st, 2014 by Oksasenkatu

5.4. – 20.4.2014

Galleria Oksasenkatu 11
00100 Helsinki Finland

Opening: 4.4.2014, 19:00
Visiting hours: fri – sun 12:00 – 17:00

closer_invitation-1

“schmerz in my herz
schmerz when i wake up
schmerz when i go to bed
and schmerz in between
my herz is in schmerz
because it is a schmerzherz
and a herzschmerz”

Linda Reif is an Austrian artist born 1980, living in Vienna. She graduated from the Akademie der Bildenden Künste in Vienna, department of photography, in 2010. Her art is strongly linked to an interest in the photographic medium and her working methods are reflected in the disrespectful and unsentimental way she approaches photography. Screen dumps, mobile phone, camera or homemade devices are all equally valid. With this simple strategy Reif manages to shift the focus of photography from only being a process of technical perfection to an artistic practice with human presence.

Andreas Waldén is a Swedish artist born 1979 currently living in Vienna. He graduated from Kuvataideakatemia Helsinki, painting department, in 2008. He works in a geometric-abstract tradition, even though his working process couldn’t be described as a very traditional one. His paintings, made up out of grids applied with ruler and ink, can be seen as non navigable, architectural spaces or cartographic non-sites. Mistakes such as ink stains, splashes and wrongly drawn lines are all allowed to be a part of the final work. In a tender way Waldén exposes the cracks in the abstract of the modernistic absolute.

Organized by Arvid Hedin

http://oksasenkatu11.fi/blog/
www.lindareif.com
www.andreaswalden.com

Tuukka Haapakorpi ja Sanna Korteniemi: Vedenalaiset joet/ Underwater Rivers

March 3rd, 2014 by Oksasenkatu

Näyttely on auki 7.-27.3.
Aukioloajat ti-pe 12-18
la-su 11-18

Tervetuloa!

underwaterrivers

Kesällä 1968 vedenpinta Sompiossa alkoi nousta. Lokan tekojärven alle jäivät Euroopan suurimmat aapasuot ja joet, jotka yhdistivät Sompion kyliä Lokkaa, Riestoa, Korvasta, Muteniaa ja Pillirantaa.

Haastattelimme ihmisiä, jotka vielä muistavat tekoallasta edeltäneen ajan. Näkökulma tässä näyttelyssä on nimissä ja paikoissa, jotka ovat jääneet veden alle, sekä siinä mitä kartat voivat kertoa – tai jättää kertomatta. Idea nimistön keräämisestä sai alkunsa tietoisuudesta, että Lappi on hyvinkin tarkoin nimettyä aluetta. Paikalliset ovat antaneet nimen jokaiselle joenmutkalle ja niityn kaistaleelle. Tämä nimeämisen tarkkuus asettuu vastakohdaksi sille ylimalkaisuudelle, millä etelästä tulleet kartoittajat ovat Lappia kuvanneet. Maan merkityksen mitätöinti- maan näkeminen ensisijaisesti luonnonvarana ja hyödyntämisen kohteena – on ollut myös Lokan allashankkeen taustalla.

Tuukka Haapakorpi and Sanna Korteniemi: Underwater Rivers

exhibition open: 7.-27.3.
tue-fri 12-18
sat-sun 11-18

During the summer of 1968 the water level began to rise in Sompio. The largest string bog in the Europe and rivers that united Sompio region villages Lokka, Riesto, Korvas, Mutenia and Pilliranta were drowned under the Lokka reservoir.

We interviewed people who still remember the time before the reservoir. The exhibition’s focus is in names and places that have been drowned and in what the maps can tell, or not to tell. The idea for collecting the names began with the insight that Lapland is quite thoroughly named region. The locals have named every bend of a river and every strip of a meadow. This thorougful naming contradicts the sketchiness of southern mapmakers. The voiding of land’s meaning -considering the land primarily as a resource and a target of exploitation – has also been behind the Lokka reservoir project.

PÄIVI’S POSSE – JOHN PHILLIP MÄKINEN

February 3rd, 2014 by Oksasenkatu

7.2.-2.3. 2014 to-su klo 14-18
OKSASENKATU 11

TERVETULOA AVAJAISIIN pe 7.2. klo 18-21!

kutsu John Mäkinen

Välillä Kastajan ja Lennonin  – World of John Phillip Mäkinen.
Teksti:  Viestarts Gailītis (suom. M. Mukailtu)

“Näyttelyn juuret ovat tummassa ajassa ” John Phillip Mäkinen hitaasti ja arvovaltaisesti ilmoittaa!

Huimausta. Istuu, kädet taskussa, yllään hattu, harmaa takki, farkut ja cowboy saappaat.

Hän näyttää apokalyptiseltä hahmolta Jim Jarmuschin elokuvasta tai Nick Caven laulusta. Velvollisuudentuntoiset  gallerian omistajat kokevat kiusaantuneisuutta siitä että taiteilija on saapunut haastatteluun humalassa. Tässä kunnossa on mahdollista puhua siitä, miten paljaana maailma on ilman helmikuuta.

On filosofinen ja meditatiivinen tunnelma.

Mäkisen silmissä maailma on paljas, ja täydellisesti kaunis. Verenhimoinen toimisto, palmu, metalli, noteeraus tulevaisuudentutkija Rey Kurzweil’iin. Hänen taideteokset ovat aineellisia ja käsinkosketeltava , kun taas keskustelussa taiteilija on  itse vaikeasti tajuttava; kuten juttelee kuin puolihullu profeetta. Välillä runoilee polysemaattisia lauseita, tai arvokkaita ajatuksia.

“Olen vetosivumerkitys – maalattu hopea – tyhjä silppuri – sivu menossa, mutta tuleva mustaa paskaa ulos .” “Ihmiset tulevat maailmaan ilman arvoja, kuten tyhjiä sivuja “, sanoo Mäkinen. ” Sitten tulee tietoa, osaamista ja riekaleita sinusta. Mustia murskajäämiä eläinten aivoista.”

Seuraavaksi viitataan kokaiiniin, juppien “polttoaineeseen”.

En voi vastustaa kysymystä; Onko John Phillip yleinen nimi Suomessa.

“Minun isäni on ihaillut John Lennonia, äitini Johannes Kastajaa “, hän selittää, ja yhtäkkiä tanssii pienin askelin. Kumpi näistä kahdesta hän on?. Nyt tanssii kastaja. “Dualistinen nimi on taiteilijalle  merkittävä. Hänen töissään, olemassaoloon liittyviä kysymyksiä hän ratkaisee popkulttuurin tasakokoisin muodoin. Työt ovat kauaskantoisia ja vilpittömiä. ”

Uskooko taiteilija Jumalaan ?

” Jumala on kuollut “, Mäkinen vastaa .

Kuinka hän kuoli?

Miten hän kuoli? ”

” Jumala on aina ollut kuolleena, mutta apinoiden pitää kontata .”  ” Onko aika täysin pessimistinen?”  “Rakkaus pelastaa maailman”,  taiteilija hymyilee.

LOVE,

J. Mäkinen

(kohtalokas hymy huulillaan.)

Between Baptist and Lennon. – In world of John Phillip Makinen.
by Viestarts Gailītis,

“The exhibition roots in to the age of dark” slowly and authoritatively announces John Phillip Makinen with a fatal smile on his lips.

Dizziness. Recumbent, to thrusted his hands into pockets, wearing a hat, a grey coat, jeans and cow-boy boots, he looks like apocalyptic character from a film of Jim Jarmusch or a song of Nick Cave. Dutiful owners of gallery obviously feel embarrassing about the fact that artist has arrived for the interview still drunk. Though there is an advantage – in this condition it is possible to talk about how balled up the world is without having a February.

He still is in philosophical meditative mood.

In Makinen’s eyes the world is balled up perfectly and pretty. His exhibition consists of careful Finnish design tradition kitsch objects, e.g., bloodthirsty office palm in metal with a quotation of futurist Rey Kurzweil. His artworks are tangible and palpable, whereas conversation with artist itself is elusive, like talking with a half-mad prophet in between poetic and polysemantic phrases you have to cache valuable thoughts. I appealed for the meaning of silver painted shredder with a blank page going in, but coming black shitty stuff out. “People come in to the world without values like blank pages” says Makinen. “Then comes information, knowledge and shreds you. From shredder comes out the black substance of animal brain.

Next to the head work a line of with powder – a reference to cocaine, the “fuel” of jippies.

I can not resist asking wether John Phillip is common name in Finland. “My father admired John Lennon, my mother – John Baptist,” he explains and suddenly after dancing a small step-dance proclaimes which one of two he is – “here is Baptist”. This dualism in name of artist is significant, in his work hard, existential questions he solves with homogenous forms of popculture. In the catalogue of exhibition he writes: “In general I find those works which do not seek the comfort of current aesthetics and fetish norms of that time as good, works that are seeking, far reaching and sincere. Sometimes though I like works that are just the opposite and flirt with everything that is current, simple, filled with the pleasure of the surface.”

Does artist believes in God? “God is dead,” Makinen responds. How did he die? Who killed him? “The brain of monkey. God has always been dead. But monkeys keep crawling.”

Is tiding fully pessimistic? “The love will save the world,” artist smiles disarmedly. But in the exhibition he does not admit that.

LOVE,

J. Mäkinen