OKSASENKATU 11

Lithuanian artist Robertas Narkus opens an exhibition which takes the form of a shoe store titled Chance N° 5 at the gallery Oksasenkatu 11 in Helsinki. Performance and artist talk on May 4, 6 p.m.

Robertas Narkus describes his recent practice as management of chance in the economy of circumstances. The project evolves according to the principle of the domino effect, which involves chance encounters, collaborations and unpredictable (or rather predetermined?) activities and results. This time the pirouette of coincidences brings the artist and his story to Helsinki. The exhibition will be open to visitors from May 2 with a special closing evening on Friday May 4, which will feature an artist talk and a special sale performance. What does it take to find the right toe?

Chance N° 5 is a part in a chain of events called 12 and a Half Chances.

Gallery open 2.5 – 4.5 12.00 – 18.00, with performance and artist talk on May 4, at 18.00 – 20.00.

LAY FLAT AND ROLL AROUND  13.4.-29.4.2012

Näyttelyn yhteydessä järjestetään video screening lauantaina 21.4. klo 18 . 
Ohjelmaan osallistuvat taiteilijat ovat David Blandy (UK), Roxy Farhat (SE), Ilja Karilampi (SE) sekä Marisa
Olson (DE), jotka ovat videoteoksissaan käsitelleet näyttelyä sivuavia teemoja.

TERVETULOA!
 
Galleria on muutoin avoinna ke-pe klo 12-18 & la-su klo 12-16

Come What May
näyttely / exhibition by:
Niina Lehtonen Braun
Mitzi Pederson
Teemu Tuonela

3. – 18.3. 2012

avajaiset / opening perjantai / friday 2.3. 2012 18 →
näyttely avoinna / exhibition open Ke – Su /Wed – Sun 12 – 18

Oksasenkatu 11
00100 Helsinki

_______________________________________

“EXPRESS TRAIN TO HEAVEN; laughter from a long sorrow; jazz dance over the corpses; – what do you want?”

Gallery as a playground. We have three artists here, three players on the playground. This is an attempt of interpretation, only a suggested reading. What recurs again and again in the works of these three artists? One answer is to say: repetition, in one form or another, repeats itself.

Paolo Virno writes in his book “Grammar of the Multitude” about the childishness of contemporary metropolitan forms of behaviour. From his point of view there is nothing deprecatory about this childishness, instead it is “something as serious as can be.” The childishness is expressed through repetition, which is for the human baby a way to find refuge from the blows of the surrounding world. “The childhood experience of repetition is prolonged even into adulthood, since it constitutes the principal form of safe haven in the absence of solidly established customs, of substantial communities, of a developed and complete ethos.”

Teemu Tuonela describes his works as keens or lamentations. The continuation of the same song, the same cry. A keen is a loud wailing lament, performed especially for the dead. The endless repetition of the display of sorrow was a way to protect the community from the real, individual anguish. But as lamentation serves no purpose today, what happens to the individual who still repeats it?

In one series of collages Niina Lehtonen Braun reiterates a set of commands: “You must be better, you must be more beautiful, you must be more radical.” To whom is she talking to, to herself or to the public? Here the repetition of the impossible command betrays the true object of the commandments. The point is not what you should do, instead it is about essentiality: what you should be, of identity. Now that I am more radical, can I really feel better about myself?

Mitzi Pederson repeats a material, a surface. Miniature architecture already in a ruined state. But even to say this is too much. If in Teemu’s and Niina’s work the stress is in articulation or the attempt of it, then Mitzi is in search of resonance through repetition. Come what may. Can we think of the exhibition as a refuge? Something that provides protection? The exhibition as a site for the publicness of the mind.

////////////////////////////////////////////

“PIKAJUNA TAIVAASEEN; nauru pitkästä surusta; jazz-tanssia yli raatojen; -mitä sinä haluat?”

Galleria leikkikenttänä. Meillä on kolme taitelijaa, kolme pelaajaa leikkikentällä. Tämä on yritys tulkita, vain yksi lukutapa. Mikä toistuu yhä uudelleen näiden kolmen taiteilijan teoksissa? Yksi vastaus on väittää: itse toisto, muodossa tai toisessa, toistuu.

Paolo Virno kirjoittaa kirjassaan “Grammar of the Multitude” nykyaikaisen suurkaupunkilaisen käytöksen lapsellisuudesta. Hänen näkökulmastaan tässä lapsellisuudessa ei ole mitään paheksuttavaa, päinvastoin se on “niin vakavaa kuin vain voi olla.” Lapsellisuus ilmaisee itsensä toistona, joka on lapselle tärkeä tapa suojautua ulkomaailman yllättäviltä iskuilta. “Vankasti määriteltyjen tapojen, konkreettisten yhteisöjen ja täysin kehitellyn eetoksen poissaollessa lapsuuden kokemus toistosta pitkittyy jopa aikuisuuteen asti, koska se konstituoi tärkeimmän suojautumisen muodon.”

Teemu Tuonela kuvaa teoksiaan itkuvirsiksi. Sama laulu, sama itku jatkuu. Itkuvirsiä laulettiin erityisesti kuolleille. Surun ilmaisemisen loputon toistaminen oli tapa suojella yhteisöä todelliselta, yksityiseltä ahdistukselta. Mutta kun valitus ei enää täytä tätä funktiota, mitä tapahtuu ihmiselle joka yhä toistaa sitä?

Yhdessä kollaasi-sarjoistaan Niina Lehtonen Braun toistelee käskyjä tai moitteita: “Sinun on oltava parempi, sinun on oltava kauniimpi, sinun on oltava radikaalimpi.” Kenelle ne on kohdistettu, hänelle itselleen vai yleisölle? Tässä käskyjen noudattamisen ilmiselvä mahdottomuus paljastaa niiden todellisen kohteen. Ei ole kysymys siitä mitä sinun tulisi tehdä, vaan siitä millaisia ominaisuuksia sinulla tulisi olla: identiteetistä. Nyt kun olen radikaalimpi, voinko todella tuntea itseni arvokkaammaksi?

Mitzi Pederson toistaa materiaalia, pintaa. Miniatyyri-arkkitehtuuria jo raunoituneessa tilassa. Mutta jopa tämän sanominen on liian paljon. Jos Teemun ja Niinan teoksissa paino on artikulaatiossa tai sen yrittämisessä, niin Mitzi etsii toistolla pikemminkin resonanssia. Tuli mitä tuli. Onko mahdollista ajatella näyttelyä turvapaikkana? Jonakin joka voisi toimia suojaavasti? Näyttely yksityisen mielen julkisena paikkana.

teksti / text by: Jaakko Karhunen

Joulukauppaa Oksasenkadulla
**************************

20. – 22. 12. 2012

************* ** ** * * * Auki / Open klo 11-19 Tervetuloa! Welcome! ************* ** ** * * * Koristeet itselle ja kuuselle. Lehvät, käädyt ja kävyt uudelle vuodelle. ihanaa *upeaa * kiiltävää Tämän krumeluurin saatat kaivaa esiin myös pääsiäisenä. T. L+A

Oksasenkatu 11 & Ylioppilasteatteri esittää / presents:

A theatrical installation

työryhmä / working group: Hanne Granberg, Pipsu Isola, Jaakko Karhunen, Aino Korvensyrjä, Ossi Koskelainen, Taneli Rautiainen, Nestori Syrjälä

näyttelijät / the actors: Heidi Ajanto, Geoffrey Erista, Reetta Koskinen, Marjukka Myllyntaus, Sohvi Roininen, Salla Rupponen

Suomi Gaala: Avajaiset ja ensi-iltabileet 6.12 Oksasenkadun kellarissa ensi-iltaesityksen jälkeen kello 21.30 -> /

Finland Gala: Opening and premiere party  6.12 in the basement of Oksasenkatu 21.30 ->

gallerian aukioloajat / opening hours:

ti-su klo / tue-sun 12-18, paitsi / except 10.12 12-14.30

esitykset / performances:

(esitykset suomeksi! / performances in finnish)

Huom! galleriatilat ovat vaikeakulkuiset eivätkä valitettavasti sovellu liikuntarajoitteisille.

ti 6.12.

to 8.12.

pe 9.12.

la 10.12 klo 15

ma 12.12.

ke 14. 12.

pe 16.12.

su 18.12.

Esitykset klo: 19.00 paitsi la 10.12. klo 15.00.

liput saa Ylioppilasteatterin sivuilta:

http://www.ylioppilasteatteri.fi/pub/ohjelmisto/esityskalenteri.php

in english below

“Meidän ylevä köyhyytemme” on teatraalinen installaatio, joka koostuu gallerianäyttelystä ja teatteriesityksestä galleriassa.Teos perustuu Bertolt Brechtin Kolmen pennin oopperaan (1928) ja Kerjäläisromaaniin (1934).

Teatteriesitys on rakennettu pelin muotoon – itsessään ambivalentti muoto aikana jolloin ns. crowdsourcing-tekniikat suodattavat elintärkeitä resursseja ihmisryhmistä. Nämä kurinpidon uudet muodot pyrkivät suoraan kontrolloimaan erilaisia elämän muotoja: eleitä, tunteita, liikkeitä, haluja. Osallistujien ruumiiden liikkeitä voidaan tarkastella näin kurjuuden perusliikkeinä (Brecht). Tilanteessa, jossa pelin säännöt määräävät selkeät rajat osallistujien liikkeille, vaikuttaa siltä että peli itse, tai kilpailun prinsiippi sinänsä, pelaa pelaajia eikä toisinpäin.

Näyttely-lavasteessa tapahtuva toiminta sijoittuu ajattomaan Lontooseen, jonka alamaailmaa hallitsee kaksi johtajaa, murtovaras Puukko-Mac ja Lontoon köyhin mies, Kerjäläiskuningas Jonathan Jeremias Peachum. Näyttely-lavaste muodostaa voimakentän, jossa jengien intressikonflikti kehkeytyy teatteriesityksen aikana. Muina aikoina, kun tilassa siis ei pelata, katsoja voi tarkastella lavasteeseen sisäänrakennettua narratiivia tietyn etäisyyden päästä, eri tuotantokäytäntöjen ja taloudellisten ajallisuuksien linkittymisenä. Vastoin tavanomaista ajatusta oletetusta puolueettomasta etäisyydestä, tässä tapauksessa katsojan osallistumattomuus peliin realisoituu nimenomaan astumisena lavasteeseen, keskelle kohtausta.

Teatteri-installaation tilassa Kapteeni Macheathin johtaman murtovarkaiden joukon laittomat aktiviteetit sekoittuvat suuren luokan liiketoimintaan, jota finanssimaailma tukee. Teatteriesityksen toiminta (joka perustuu Kolmen pennin oopperan tekstiin) sijoittuu “hämäriin vuosiin” tai “varhaisempaan aikaan”, jota Kertoja kuvailee ajallisesti myöhäisemmästä, kaikkitietävästä positiosta käsin. Eri aikatasojen eroja ei kuitenkaan milloinkaan selkeästi ilmaista, mistä johtuen nämä näennäisen yhteensopimattomat liiketoiminnan tavat ilmenevät kaikki tämänhetkisinä. Onko tässä kuvaus finanssikapitalismin varhaisvaiheista, sen jonkinlaisesta alkukohtauksesta (Ur-szene) vai onko kyseessä kenties synkkä loppupeli?  Vai ovatko nämä kaksi pikemminkin sama asia?

///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////

“This Sublime Poverty of Ours” is a theatrical installation that consists of a gallery exhibition and of a theatrical performance set into the exhibition. The piece is based on Bertold Brecht’s The Threepenny Opera (1928) and The Threepenny Novel (1934).

The performance is modeled as a participatory game – as such an ambivalent form in the times of various “crowdsourcing” techniques that extract vital resources from groups of human beings. These novel forms of discipline of the new, continuous capital intend to control directly forms of life: gestures, emotions, movements, desires. The body movements of such players can be characterized as basic movements of misery (Brecht). In a situation where the rules of the game impose strict restrictions on the movements of the players, the game, or the principle of Competition, appears to be playing the players and not vice versa.

The action taking place in the exhibition-as-set is situated in a timeless London whose underworld is dominated by two leaders, the robber Mac the Knife and “the poorest man of London”, the “Beggar King” J.J. Peachum. The exhibition-as-set is structured as a force field of the conflict of interests between these two men and their gangs, unfolding in the course of the theatrical performance. In the absence of the performance-game, the narration built into the set can be appreciated by the gallery spectator from a relative distance as a linkage of different practices of production and economic temporalities. In contrast to the conventional, supposed impartiality of the gallery visitor, in this case her non-participation is realized through stepping directly on to the scene.

The illegal activities of the mob of burglars, directed by the gang leader Mac, seemlessly blend into big business backed by finance in the space of the exhibition-as-set. The action of the theatrical performance (based on the Threepenny opera) is situated in the “semi-darkness” of an “earlier period” which The Narrator describes from a later, all-knowing perspective. The time passed between the different types of activities is however never clearly specified resulting in a contemporaneity of apparently incompatible business procedures. Is this a description of the early beginnings of financial capitalism, its Ur-szene, or perhaps one of a dark endgame? Or are these two rather the same thing?

Alan Phelan

Seeing Things That Aren’t There

Sokea Yksityistilaisuus

HIAPin residenssitaiteilijan näyttely Oksasenkatu 11 – galleriassa /

Project Show of HIAP Resident Artist at Oksasenkatu 11 gallery

Näyttelyn avajaiset / Opening Reception:

Lauantaina 22.10.2011 klo 18 alkaen/Saturday 22/10/11 from 6pm

Gallerian aukioloajat / Opening Hours for the Gallery::

Sunnuntaina 23.10.2011 klo 12-18, Keskiviikko – Lauantai 26.-29.10.2011 12-18 /

Sunday 23/10/11, 12-6pm, Wednesday – Saturday 26-29/10/11 12-6pm

Oksasenkatu 11, 00100 Helsinki, Finland

Näyttely esittelee useita irlantilaistaiteilija Alan Phelanin työn alla olevia teoksia, joita hän on työstänyt viimeisen kolmen kuukauden aikana HIAPin taiteilijaresidenssissä. Phelan työskentelee laaja-alaisesti niin tekstiilin, paperimassan kuin videotaiteenkin parissa. Nyt esiteltävien teosten lähtökohtana ovat Helsingin maanalaiset tunneliverkostot, joiden kautta taitelijaon kehittänyt kiinnostustaan “infrastrukturaaliseen estetiikkaan”. Käsite mahdollistaa useiden rinnakkaisten narratiivien olemassaolon liittäen fyysisen poliittiseen ja yhteiskunnallisen yksilölliseen.

Phelan esittää näyttelyssä ensimmäistä kertaa videoteoksen, joka kuvattiin maanalaisessa parkkihallissa Erottajalla, alun perin pommisuojaksi kylmän sodan alkuvuosina rakennetuissa tiloissa. Käsikirjoitus, jossa kolme epätodennäköistä hahmoa keskustelevat autokulttuurin psykologiasta, on kehitetty yhteistyössä irlantilaisen kirjalilijan ja psykoterapeutin Medb Ruanen kanssa. Videon kolme hahmoa kiistelevät alan nyansseista Freudin varhaistuotannosta Lacanin myöhäisempään tuotantoon, metsästäen petollista O-Objektia tai halun saavuttamatonta kohdetta.

Phelanin sekoittaa tuotannossaan sananmukaisia ja vertauskuvallisia viittauksia rohkaisten ristiriitaisiin näkökulmiin ja tulkintoihin yrittäen huomaamattomasti romuttaa kulttuuriset ennakko-odotuksemme. Näyttelyn teokset rakentavat suuria kontrasteja liittämällä yhteen poliittista historiaa, kulttuuriteoriaa, psykoalalyysia, sficiä ja seksuaalisuutta, jotka muokkautuvat kiinnostuksesta narratiiviin, kulttuurien väliseen potentiaaliiin ja suhteellisiin merkityksiin.

///////////////////////////////////////////////

For this exhibition, Irish artist Alan Phelan will present several works that have been developed while on residency at HIAP over the past three months. Phelan works in a variety of media which include fabric, papier-mâché and video. The underground tunnels of Helsinki city formed the starting point for Phelan’s work here.  These allowed him to develop his interest in “infrastructural aesthetic”, a concept that allows several parallel narratives to exist, linking the physical to the political to the societal to the individual.

Phelan will also screen for the first time a video made in the underground car park chambers of Erottaja in Helsinki, built originally during the early Cold War years as an air raid shelter. The script has been developed with Irish writer and psychotherapist Medb Ruane and has three unlikely characters discussing the psychology of car culture. The three argue over some of the nuances of the field from early Freud to the later Lacan, teasing out the illusive O-Object, or the unobtainable object of desire.

With Phelan’s work there is a mix of literal and symbolic references, encouraging conflicting viewpoints and interpretations, attempting to gently undermine the certainty of our cultural assumptions. The works in the show contrast greatly so as to engage political history, cultural theory, psychoanalysis, science fiction and sexuality – shaped through interests in narrative, trans-cultural potential, and provisional meaning.

Alan Phelan (b. 1968 Dublin. Lives and works in Dublin, Ireland) studied at Dublin City University, Dublin, 1989 and Rochester Institute of Technology, New York, 1994. He has exhibited internationally in venues including Cabinet, New York; Chapter, Cardiff, Whitney Museum of American Art, New York; SKUC, Ljubljana; Feinkost, Berlin; SKC, Belgrade. In Ireland he has exhibited at the Irish Museum of Modern Art, mother’s tankstation, Dublin; MCAC, Portadown; Limerick City Gallery of Art, and Solstice Arts Centre, Navan. He was editor/curator for Printed Project, issue five, launched at the 51st Venice Biennale, and has curated exhibitions at the Royal Hibernian Academy, Dublin, Project Arts Centre, Dublin, and Rochester, New York. Phelan was short-listed for the AIB Art Prize in 2007 for his work on the IMMA commission, Goran’s Stealth Yugo, 2009. He has completed several public art projects in Ireland, Wales and New York including projects for Dublin City Council, Dun Laoghaire Rathdown and the Department of Communications. His work is represented in the collections of the Irish Museum of Modern Art, Limerick City Gallery of Art, The National Self-Portrait Collection and several private collections.

Oksasenkatu 11 esittää lontoolaisen Noah Angellin yksityisnäyttelyn “Film Works”. Näyttely koostuu kolmesta videoteoksesta. Angell käyttää teoksiinsa kaikenlaista filmimateriaalia – mm. arkisto-, dokumentti-, fiktio- ja avantgarde-elokuvaa ja internet-materiaalia sekä erilaisia nauhoituksia videoiden ääninä. Materiaalin alkuperäinen konteksti muuttuu käsittelyn jälkeen. Eri lähteistä peräisin olevan kuvan ja äänen yhdistelmä tuottaa uuden merkityksen, ja samalla problematisoi niiden välisen ennakkoon oletetun yhteenkuuluvuuden.

“Slow airs” on vankila-elokuva, jonka materiaali on editoitu Frederik Wisemanin Titticut Follies-elokuvasta, ja yksityisestä spiritistisestä äänityksestä nimeltään From the Land of Light. Videoteos esittää elämän maan päällä olevan kuin huonosti johdettu vankimielisairaala.

“Each Dawn I Die” koostuu kokonaisuudessaan Kenzo Mizoguchin vuosien 1950 – 1955 elokuvien fade-in ja fade-out-kohtauksista. Lopputulos on elokuvallisen rakenteen kokeilu, joka sisältää viittauksia ruumiin ja politiikan sisäisten ja ulkoisten mekanismien sammuttamiseen / sensuuriin.

“Nocturnessa” kuulemme vietnamilaisen naisen äänen puhumassa englantia vahvalla ranskalaisella korostuksella. Ääni kontrastoituu näkymään lentokoneesta yötaivaalla, joka etsii maisemasta tuttuja hetkiä, samalla kun kansanlauluista, protestilauluista ja runoudesta editoitu monologi puhuu menettämisestä, sosiaalisen struktuurin hajoamisesta, ja kaikesta siitä mitä joskus tunsimme – ja mahdottomuudesta kuvata tätä kokemusta kielen avulla.

Lauantaina 1.10 kello 18.00 taiteilija pitää luennon / performanssin otsikolla:
Unohtaminen ja negatiivinen tila etnografisten kenttä-äänitysten piirissä.

Luento keskittyy historiallisen muistin aukkohin, väärinmuistamiseen, arkaiseen puheeseen ja historiallisen subjektin puutteeseen kenttä-äänityksissä. Tärkeänä osa luentoa on myös lauluja ja artikkeleja äänitetystä puheesta joiden aiheena on unohtaminen. Ohjelmaan kuluu äänityksiä Borneosta, Italiasta, Kreikasta, Malesiasta, Mexicosta, Uudesta Guineasta ja Yhdysvalloista.

************************************

Oksasenkatu 11 presents the solo exhibition of London based artist Noah Angell. The exhibition is titled Film Works and is comprised of three videos.

The videos use all manner of films – archival, documentary, cinema, avant-garde film, internet debris, etc. and recordings as source material, but the original context is missing. The fusing of image and sound from different sources produces new meaning, and at simultaneously suspends the assumed unity of the two.

“Slow airs” is a prison film composed from Frederick Wiseman’s Titticut Follies and ‘From the Land of Light’, a privately issued UK spiritualist recording. In it life on earth in the general sense is viewed as a poorly run prison for the criminally insane.

“Each Dawn I Die” is edited entirely of the fade outs and -ins of taken from the films made by Kenji Mizoguchi during the period of 1950-1955. What results is an experiment in filmic structure which contains
resonances pertaining to internal and external mechanisms of shutting down / censorship, of the body, and of the political.

In “Nocturne” we hear the voice of a Vietnamese woman speaking in English, with a strong French pronunciation. The voice is contrasted to a view from an airplane in the night time, scanning the landscape for familiar moments, while a monologue edited from folks songs, protest songs, and poetry speaks of loss, the disintegration of normalcy, of social structure, of all that one once knew, and the failure of language to adequately convey such an experience.

On saturday 1.10 at 18.00 the artist holds a lecture / performance with the title: “Forgetting and negative space within the ethnographic field recording.”

It focuses upon lapses in historical memory, misremembering, archaic speech, and the absence of the historical subject as heard in field recordings. Also prominently featured are songs and articles of recorded speech which take forgetfulness as their subject. Included in the program are recordings from Borneo, Italy, Greece, Malaysia, Mexico, New Guinea, and the United States.

Ensimmäistä kertaa, yleisön pyynnöstä, osoittaen esimerkillistä omistautumista hetken mielijohteelle, australialainen taiteilija Dan Moynihan yhteistyössä Oksasenkatu 11:sta kanssa esittää näyttelyn:

DIPLOMAATTINEN KOSKEMATTOMUUS

Valikoima uusia teoksia esitellään viikonlopun mittaisessa näyttelyssä.

Avajaiset perjantaina 23.9. 2011 18 – 22, avoinna lauantain ja sunnuntain 12 – 18. Älä hukkaa tätä mahdollisuutta nähdä voimannäyttöä, jota voi kuvailla vain kuvanveistoksellisesti rohkeaksi, mielekkään omahyväiseksi ja erittäin merkittäväksi.

*****************************************

For the first time, by popular demand in a display of spur of the moment endurance seldom seen, Australian artist, Dan Moynihan in association with Oksasenkatu 11 present:

DIPLOMATIC IMMUNITY

An assortment of new work showcased in the weekend long exhibition.

Opening Friday the 23.9. 2011 18 – 22, continuing on through Saturday and Sunday 12 – 18. A not to be missed powerhouse display that can only be described as: sculpturally brave, meaningfully complacent, and handsomely significant.

Hiljaiset toiveet

Helsingissä järjestetään toukokuussa taidenäyttely ja -huutokauppa Japanin katastrofin hyväksi. Näyttely osallistuu kantamaan huolta yhä ajankohtaisesta katastrofista. Tässä epätavallisessa ryhmänäyttelyssä monipuolinen joukko taiteilijoita – mukana hyvin tunnettuja, ja toisaalta uransa alussa olevia taiteilijoita – esittävät henkilökohtaiset ja vilpittömät myötätunnon eleensä omilla teoksillaan.

Näyttely koostuu pääasiassa maalauksista, valokuvista ja veistoksista. Taiteilijat ovat lahjoittaneet teoksensa myyntiin, ja kaikki ovat tervetulleita katsomaan ja jättämään tarjouksia tähän hyväntekeväisyys-huutokauppaan. Kyseessä on “hiljainen” huutokauppa, jossa hintojen nousua ei paljasteta huutoajan aikana – sen sijaan voit itse asettaa hinnan teokselle josta olet kiinnostunut. Itse näyttelyn lisäksi teokset ovat esillä internetissä jo näyttelyä ennen ja sen aikana. Näyttely järjestetään taiteilijavetoisen Galleria Oksasenkatu 11:n tiloissa. Tarkempaa tietoa tarjouskilpailusta ja kuvia taideteoksista löytyy osoitteesta: http://silentwishes11.blogspot.com/

Tästä tapahtumasta ainutlaatuisen tekee se, että kaikki osallistuvat taiteilijat valitsivat lahjoitettavan teoksensa ajatellen Japanin tilannetta. Eräät taiteilijat toimittivat lisäksi kirjallisen viestin jonka voi lukea internet-sivuilta tainäyttelyssä, toiset päättivät pysyä hiljaa ja antaa taiteen puhua puolestaan. Näyttely tarjoaa tilan on pohdinnalle ja keskusteluille, ja mahdollisuuden osallistua Japanin elpymisen nopeuttamiseen.

Osallistuvat taiteilijat ovat:

Asp Suzanna

Ekström Saara

Farkas Dénes

Granberg Hanne

Heino Timo

Hiltunen Heli

IC-98

Kaila Jan

Kato Shoji

Karhunen Jaakko

Kim Eungyung

Kivi Jussi

Kujasalo Matti

Merenmies Elina

Nurro Arto

Rautiainen Taneli

Sunna Mari

Takala Päivi

Valkonen Ilona

Väisänen Hannu

Wesamaa Laura

Aloitteen tähän hyväntekeväisyys-näyttelyyn ja -huutokauppaan on tehnyt japanilainen taiteilija Shoji Kato yhdessä Eungyung Kimin kanssa, ja se järjestetään yhteistyössä Oksasenkatu 11-taiteilijakollektiivin jäsenten Hanne Granbergin, Jaakko Karhusen ja Laura Wesamaan kanssa.

Kaikki huutokaupassa kerätyt varat menevät lyhentämättöminä (100%) Japanin Punaiselle Ristille Suomen Punaisen Ristin kautta.

Töiden online-katselu alkaa lauantaina 7.5. 2011 osoitteessa http://silentwishes11.blogspot.com/

Huutojen vastaanotto ja näyttely sulkeutuvat sunnuntaina 22.5. 2011 kello 18.00.

Näyttelyn avajaiset perjantaina 13.5. 2011 kello 18.00 – 20.00, Oksasenkatu 11, Helsinki

Aukioloajat ja aika: ke-pe 16.00-20.00, la-su 12.00-18.00.

tiedustelu sähköpostitse: silentwishes11@gmail.com

Yhteystiedot: Shoji Kato (englanti): 044 3456 460 & Jaakko Karhunen (suomi): 0407576121

Tervetuloa!

______________________________________________________________________

Silent Wishes

An art exhibition and auction for disaster relief fund-raising for Japan will take place in Helsinki in May. The exhibition shares the concern for the recent, and ongoing, disaster in Japan. Diverse participating artists – some of them are renowned, emerging, respected or young – will show their personal and sincere gestures with their works in this unusual group show.

The exhibition consists mostly of paintings, photographs, posters, sculptures. The works are all donated by each artist, and everyone is welcome to see and bid in this charity auction.

This is a silent-auction, in which bidding is not disclosed until the end of bidding time, where you can place your prices for the works you wish to purchase. There will be an online-viewing of art works prior and during the physical exhibition at innovative artist-run premises of Oksasenkatu 11 in Helsinki. More details of the auction procedure and each art work images and info can be found at: http://silentwishes11.blogspot.com/

What makes this event unique is that all the participating artists chose the art works and donated with their heartfelt wishes for Japan. Some of them chose to be silent, yet some of them sent their written messages along with their artworks, which can be read both online and at the gallery. The exhibition offers a space to have reflections and discussions, and possibility that you can contribute your wishes for the recovery of Japan by making a bit on this silent auction.

Participating artists are:

Asp Suzanna

Ekström Saara

Farkas Dénes

Granberg Hanne

Heino Timo

Hiltunen Heli

IC-98

Kaila Jan

Kato Shoji

Karhunen Jaakko

Kim Eungyung

Kivi Jussi

Kujasalo Matti

Merenmies Elina

Nurro Arto

Rautiainen Taneli

Sunna Mari

Takala Päivi

Valkonen Ilona

Väisänen Hannu

Wesamaa Laura

The auction and exhibition is initiated by a Japanese artist Shoji Kato with Eungyung Kim, and organized in collaboration with Hanne Granberg, Jaakko Karhunen and Laura Wesamaa, who are members of the artist collective Oksasenkatu 11.

All fund (100%) raised through the auction will go to Japan Red-Cross through Finnish Red-Cross’s donation account.

Online-view of the exhibition/auction opens on Saturday, 07.05.2011 at http://silentwishes11.blogspot.com/

The entry for the bidding and the exhibition close on Sunday 22.05.2011 at 18:00

Opening reception of the exhibition at Oksasenkatu 11, Helsinki, Friday 13.05.2011 18:00-20:00

Opening days and hours: Wed-Fri 16:00-20:00, Sat-Sun 12:00-18:00

Contact email: silentwishes11@gmail.com

Contact: Shoji Kato (English): 044 3456 460 & Jaakko Karhunen (Finnish): 0407576121

Welcome!