Athanasía Aarniosuo
THE SIDELINES
3.—26.5.2024
Avoinna ke—su klo 11—18
Avajaiset torstaina 2.5. klo 17—20
Painava ovi; työnnät sen auki. Muutama askelma johdattaa sinut tilaan. Et aivan tiedä, mitä odottaa tällä kertaa, vaikka olet ollut täällä lukemattomia kertoja aiemminkin. Tunnet tilan hyvin. Graafinen lattia, niin mustavalkoinen ja kaunis, on tahmea viime yön juhlan jäämistä. Piirros oikealla puolellasi muistuttaa sinua jostakin, oliko se täällä viime kerralla? Seinällä vasemmalla pieni kuva rakennuksesta, tämä rakennus mutta eri aika.
Törmäät johonkuhun, jonka tunnistat. Aina samat tutut naamat näissä tapahtumissa. Toivot, että tapaat jonkun uuden tänä iltana. Tervehdit.
Nappaat esitteen suunnatessasi sisemmäs. Menneen jälkiä hujan hajan lattialla, seinillä, yhteen sopimattomilla tuoleilla ja baarijakkaroilla pienemmässä huoneessa, siinä pidemmällä olevassa, baariksi muutetun keittiön vieressä. Vessan lattialle raapustettu puhelinnumero kehottaa soittamaan ”hyvän seuran” toivossa, vieressä epätoivoinen tunnustus ”ΚΛΕΙΩ Σ'ΑΓΑΠΩ”, rakastan sinua, Klió, ja tuona hetkenä sinäkin rakastat häntä.
Alkaa olla ahdasta, joten pysyt kierreportaiden luona. Laskeutuminen ja Bacardi Breezer, jonka joku asetti käteesi, tekevät olosi huteraksi. Koet itsesi hieman vaivaantuneeksi mutta uteliaaksi. Askel askeleelta etenet varovasti alapuolisen maailman pimeyden noustessa ensin lanteidesi ja sitten hiustesi tasalle.
Musiikki alhaalla on erilaista, yläkerrassa ehkä parempaa. Miksi sinun tarvitsi ängetä itsesi tänne alas saakka? Vain, jotta voisit sanoa käyneesi. Ihmisetkin näyttävät erilaisilta. Ehkä hieman vanhemmilta, mietit, epäilemättä gootimmilta verrattuna ruskettuneeseen kesätyyliisi. Olet miltei valmis palaamaan yläkerran tutumpiin bileisiin, mutta sinut vedetään viimeisestä oviaukosta kohti yllätystä.
Rantalentopalloa, ihanko totta? Täällä kaikki on mahdollista. Jos aiot koskaan mennä mukaan, tee se täällä, nyt. Osallistu. Tunne hiekka kenkiesi alla, samojen mustien Converse All Star -tennareiden, joita kaikki käyttävät, jopa gootit. Et onnistu väistämään palloa, joka osuu naamaasi. Joku pyyhkii poskiltasi hellästi, ei verta, vaan onnen kyyneleitä. Onko tämä onnea, tämä yhteenkuuluvuuden tunne?
Hetken ajan tunnet olevasi yhtä erityinen kuin kaikki muutkin ja otat sen tunteen mukaasi kulkiessasi takaisin käytävään, ylös portaat savun kierrellessä ympärilläsi, ohi sekalaisten tuolien, ulos raskaasta ovesta; puiston läpi ja taksiin tai bussiin, joka vie sinut takaisin todellisuuteesi.