Paola Fernanda Guzmán Figueroa, Maisa Majakka, Hannele Richert, Katie Shannon, Virpi Stjerna
MUISTAMISEN JA UNOHTAMISEN VUOROVESI
kuraattorina Athanasía Aarniosuo
7.—29.12.2024
Avajaiset torstaina 5.12. klo 17–20
Avoinna ti–su klo 11–18
Galleria on suljettuna 24., 25. ja 26.12.
Helsingin keskustassa sijaitsevassa kahvilassa Virpi näyttää Athanasíalle uusimpia töitään, sarjaa valokuvia, jotka kuvastavat näennäisen tavanomaisia hetkiä. Ikkunalauta, lähikuva kasvoista, sisäpiha. Athanasía purskahtaa itkuun ymmärtämättä tunteellista reaktiotaan.
Hetken päästä hän muistaa. Sisäpiha yhdessä valokuvista näyttää lähes täsmälleen samalta kuin eräs toinen, jota hän katseli vuosia sitten usein asunnon ikkunasta, joka kuului silloiselle poikaystävälle, jota hän ei ole ajatellut kahteen vuosikymmeneen. Muiston palatessa mieleen menneisyyden fragmenteista alkaa muodostua aalto. Athanasía asettuu sen harjalle.
Athanasía Aarniosuon kuratoima näyttely Muistamisen ja unohtamisen vuorovesi tuo yhteen viisi taiteilijaa: Paola Fernanda Guzmán Figueroan, Maisa Majakan, Hannele Richertin, Katie Shannonin ja Virpi Stjernan. Näyttelyä valmistellessaan ryhmä tapasi useita kertoja; he joivat kahvia, jakoivat tarinoita, muistelivat, miltä nuoruuden bileet tuntuivat, nauroivat ja itkivät paljon. He ymmärsivät, että heitä yhdistävät monet asiat.
Lopputuloksena syntyi näyttely, joka käsittelee sitä, kuinka nostalgisia muistoja eletään uudelleen populäärikulttuurin kautta, muistojen jakamisen merkitystä sekä jaettujen muistojen ympärille kietoutuneiden yhteisöjen muotoutumista. Taiteilijat tutkivat eri tapoja ilmaista pop-nostalgiaa: visuaalisesti ja tekstin avulla. He jakavat tarinoitaan nostalgisia medioita hyödyntämällä: analogista filmiä, installaatioita, joiden osana käytetään retrohenkisiä lankapuhelimia ja putkitelevisioita, sekä käsin tehtyjä ja käsin piirrettyjä taideteoksia.
Jokaisella taiteilijalla on tarina kerrottavanaan.
Näyttelyä varten luomassaan installaatiossa Guzmán Figueroa ammentaa Kolumbiaan sijoittuvien perinteisten 15-vuotissyntymäpäiviensä muistoista. Hän hyödyntää lähdemateriaalina valokuvia ja videokuvaa tapahtumasta sekä mekkoa, jonka hän suunnitteli itse juhlia varten. Hänen teoksensa teemoihin kuuluvat pop-musiikki, nostalgia, sukuhistoria ja hänen kotimaansa perinteet.
Majakan uudet teokset viittaavat tyttökulttuuriin 90-luvulta tähän päivään. Inspiraationa ovat toimineet taiteilijan omat teinikokemukset, 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun misogynia, tyttöjenvälinen ystävyys sekä muun muassa päihteiden väärinkäyttöön ja seksuaalisuuteen yhdistyvä tyttöjen itsetuhoisuus.
Richert lähestyy pop-nostalgia-aihetta hyödyntämällä kuvaputkitelevisiota luodakseen uudelleen ja vääristelläkseen 90-luvun katselukokemusta (erityisesti liittyen poliisisarjaan Epäilyksen polttopiste sekä David Lynchin TV-sarjoihin On the Air ja Twin Peaks).
Shannonin installaation taustalla on vääristynyt muisto Glasgow’n Vic-baarista, jonka lattia muistuttaa Oksasenkadun gallerian lattiaa. Aika vääristyy; uudessa tarinallisessa kontekstissa ’the girl(s) on Art School floor’ -teoksen tytöt voimaantuvat. Shannon tuo kokemuksensa DJ:nä, esiintyjänä ja baarityöntekijänä näyttelytilaan.
Stjernan osuus näyttelyssä koostuu vuonna 2009 otetuista valokuvista, joihin hän on yhdistänyt laululyriikoita. Löytäessään vanhat valokuvat Stjerna koki riemua, kuin kohdatessaan vanhan ystävän uudelleen. Vanhojen negatiivien päälle kertyneet pölyhiukkaset säilyivät digitaalisissa toisinnoissa kuin muistijäljet. Teos yhdistää melankolian, ystävien, musiikin, muistojen sekä epätäydellisyyden rakastamisen kuvauksia.
Taiteilijoiden nettisivut: