Diego Bruno

5.2.-28.2.2021


Ti – Su 12 – 18

ja sopimuksen mukaan: diegobruno@diegobruno.fi

IN ENGLISH



CUTstill.jpg

Näyttely Oksasenkatu 11 galleriassa sisältää teokset Interruption, joka koostuu sarjasta piirustuksia, sekä videon Cut.
Kaikilla kymmenellä paperille tehdyllä piirustuksella on sama nimi kuin itse sarjalla. Kukin piirustus kuvaa säännöllistä pistekuviota, joka on järjestelmällisesti purettu ja uudelleen järjestetty ja tuottaa abstraktin sommitelman.

Cut on 51 minuuttia pitkä digitaalinen video, jonka lähtökohta on vuoden 1996 kansannousu Cutral-Cón ja Plaza Huínculin kaupungeissa Argentiinan Patagoniassa. Teos tutkii liikkuvan kuvan mahdollisuuksia representoida ja tulkita kansallisia liikehdintöjä. Se ehdottaa, että videolla ja liikkuvalla kuvalla on kyky uudistaa ja paikantaa uudelleen menneitä ja maantieteellisesti kaukaisia tapahtumia.
Asiakirjat, arkistot, äänet, puhe, kuvatut paikat ja kuvatut kohtaukset, kaikki teoksen elementit, on organisoitu montaasin ja leikkauksen avulla elokuvaksi. Nämä elementit eivät seuraa sitä yhteenkuulumisen logiikkaa, joka niillä saattaa olla elokuvan itsensä ulkopuolella. Teos koostuu episodisista fragmenteista, joita jaksottavat kuvien väliin jäävät tyhjät tilat. Video käsittelee tiesulkuja ja hyödykkeiden jakelun keskeyttämistä protestin ja kollektiivisen organisoitumisen metodeina.
Teos on osa laajempaa tutkimusta, jonka puitteissa ehdotan, että 90´ luvulla tapahtunut kapinointi muodostaa historiallisen sekvenssin, laajalle levinneen uusliberalismia vastustavan vastarinnan syklin. Ja tämä sykli uudelleenpaikantaa Etelä-Amerikassa valtioterrorismin aikaisemmin tukahduttaman poliittisen toiminnan. Sosiaalisilla liikkeillä on suuri potentiaali murrokseen. Niissä kytee mahdollisuus militanttiin itseorganisoitumiseen, jonka radikaalina päämääränä on poistaa viestintä-, laki- ja poliisitekniikat, joita autoritäärisen ylivalta hallitsee demokraattisten kanavien kautta.

Leikkaukset ja keskeytykset voivat näin selventää kapinan muotoa. Ne voivat tuottaa tilan, johon on mahdollista sijoitella uudelleen poliittisia käytäntöjä sekä taiteellisia kysymyksiä. Näissä kysymyksissä on kyse formalistisesta radikalismista suhteessa poliittisen ajattelemiseen ja visualisointiin.

Diego Bruno