Aino Autere & Elina Nissinen
SHELL’S WHISPER FILLED THE ROOM
7.—28.2.2025
Avoinna ti—pe klo 12—18, la—su klo 12—17
Avajaiset torstaina 6.2. klo 18—20
Lattialla ei loju enää mitään. Tavarat on aseteltu omille paikoilleen. Järjestäminen: Se tuottaa aina samanlaisen järjestyksen. Sotkuissa sen sijaan näkyy ajatuksen ainutlaatuisuus. Kukaan muu ei pysty sotkemaan asioita tällä tavalla.
Uneton repii terälehtiä ja löytää Fibonaccin lukuja, mehiläisten rakentaessa pihalla hunajakennojaan täydellisistä kuusikulmioista. Yöllä koneet tekevät töitä löytääkseen seuraavan Mersennen alkuluvun.
Me muut tyydymme laskemaan lampaita.
*
1.6180339887… Eukleides nukkuu geometrista untaan. Tämän maailman asiat ovat jonkin korkeamman periaatteen varassa ja tulevina päivinä koko maailma on purettavissa numeroiksi. Rauhoittavat ajatukset takaavat sikeän unen.
Etsivä näkee järjestävän rakenteen kaikkialla. Tai jos ei itse rakennetta, niin vähintäänkin viitteitä siitä. Tiimalasissa valuva hiekka kuiskaa kuitenkin toista: Menneestä on jäljellä vain sirpaleita, tulevaisuudesta emme tiedä mitään.
Murennan unilääkkeen keittiöveitsellä yhä pienemmiksi palasiksi. Muoviselle leikkuulaudalle jää asetelma lääketomua. Mirtatsapiini on unilääkkeistä runollisin. Sen väsyttävä vaikutus on sitä suurempi, mitä pienempi on annos.
*
Esimerkiksi 4:5. Tai kaareutuva aika-avaruus.
Ja kolmiulotteiset seinäruusut neliulotteisilla seinillä.
Ulkopuoli kummittelee Eukleideen huoneessa.
*
Toisinaan sitä kävelee yhdessä paikassa ja näkee toisessa. Pääasia muuttuu kädessä hännäksi. Osa on kokonaisuus, kokonaisuus vain osa.
Epäjärjestyksen keskeltä kiertyy auki symmetrinen kuori. Minkä tähden?
Teksti: Alsa Ojala
Gallerian ikkunat ja ovi avautuvat lähes täydellisesti länteen, jota fengshuin mukaan vastaa metallin elementti. Lattian shakkiruutulaatoitus on mahdollisesti peräisin tilassa toimineen maitokaupan ajoilta. Neliön muoto edustaa vakainta perustusta rakenteelle. Takahuonetta hallitsevat ahtaat kierreportaat, jotka laskevat kellarimaiseen alakertaan. Spiraalin vastakkaisiin suuntiin kurkottavaa kiertoa pidetään taivaallisen ja maallisen yhdistävänä polkuna.
Näyttelyn lähtökohtana oli perehtyä tilojen harmoniaa käsitteleviin teorioihin ja hengelisiin perinteisiin, jotka liittyvät tilan energeettiseen virittämiseen, tasapainottamiseen tai puhdistamiseen. Voiko tällaisia oppeja soveltaa näyttelykontekstissa, ja millainen näyttelykokonaisuus erilaisin harmoniaan keskittyvin periaattein olisi mahdollista rakentaa? Taiteen kokeminen voidaan itsessään nähdä rituaalina ja galleriatila symbolisena rakennelmana, jossa tietyt konventiot ehdottavat erilaisia koreografioita: tapoja virittyä, olla ja liikkua tilassa.
Erilaiset tilan harmoniaa käsittelevät filosofiat sekä toisaalta lukuisat hengelliset uskomusperinteet jakavat ajatuksen paikoissa ja tiloissa aistittavista, erilaatuisista energioista. Näiden energioiden –oli kyse sitten tuonpuoleisista henkiolennoista tai universaalista elinvoimasta– läsnäoloon ja liikkeeseen voidaan vaikuttaa erilaisilla tilallisilla ratkaisuilla ja rituaalisilla eleillä. Energian havaitsemiseen, ohjailuun ja puhdistamiseen liitetty tarpeisto ja symboliikka on siirtynyt ajasta, hengellisestä perinteestä ja kulttuurista toiseen, joskin nykypäivässä sen merkitykset ovat monilta osin painuneet unohduksiin.
‘Shell’s whisper filled the room’ -näyttelyn teokset toimivat eräänlaisina symbolisina ja materiaalisina energiankuljettajina. Ne ovat portteja emotionaaliseen maailmaan, sekä siltoja fyysisten ja henkisten ulottuvuuksien välillä.