Savu E. Korteniemi: SINIPIIKA & ANNI-TYTTÖ
6.2.-23.2.2020
galleria auki
ke-pe 12-18
la-su 11-16
Toivo Kuulan Sinipiiassa kulkija kohtaa metsässä olennon, jonka lumoukseen jouduttuaan ei kykene enää rakastamaan toista ihmistä, vaan "omaa sieluansa etsien käy muille outona kuin unissansa". Metsänneidon kohtaa myös Jean Sibeliuksen metsästäjä Björn, miehistä leveäharteisin ja solakkavartaloisin, joka onnettomana vanhenee yksin tyhjässä tuvassaan, koska ei pysty rakastamaan vaimoa.
Käsitys metsänneitojen tai sinipiikojen vaarallisesta lumovoimasta palautuu kelttien uskomuksiin. Itse olen kuullut tarinoita olennoista, jotka edestä näyttävät ihmisiltä mutta takaa puilta. Näiden kotoperäisempien metsänneitojen vajavainen ruumiinrakenne viittaa sielu-uskoon ja vainajien haamuihin.
Myös runolaulujen Anni-tyttö, Lönnrotin Ainon esikuva, kohtasi metsässä olennon, joka koitui hänen kohtalokseen. Kosija ei kuitenkaan ollut vaka vanha Väinämöinen, vaan maan alta nouseva, sukupuoleltaan häilyvä Osmotar / Kalevatar. Kohtasiko Anni-tyttö siis metsässä itsensä, varjonsa, maanalaisen kaksoisolentonsa?
Suomen kielen sana "itse" palautuu suomalais-ugrilaiseen varjosielua tarkoittavaan sanaan. Teoksessani Peili yhdistin ajatuksen peilikuvan kaltaisesta varjosielusta tai -haltiasta Édouard Manet'n maalaukseen Folies-Bergèren baari.
Näyttely on osa kuoleman ja pohjoisuuden myyttisten ja reaalisten merkitysten risteämisiä käsittelevää Viimeinen -sarjaa.
Kalevalan ja runolaulujen suhdetta pohtiva artikkeli "Aino-tarusta Anni-tyttöön - kuluneita käärinliinoja ja tuoreita haavoja" julkaistaan 75-vuotisjuhlavuottaan viettävän pohjoisen kulttuurilehti Kaltion numerossa 1/2020 Kalevalan päivän aattona 27. helmikuuta.
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.
Avajaiset keskiviikkona 5. 2. klo 18-20. Tervetuloa!