Vuonna 1893 italialainen frenologi Cesare Lombroso kirjoitti naiskalloista tutkimuksen nimeltä Rikollisnainen, prostituoitu ja normaalinainen. Yrittäessään ymmärtää naisten taipumusta väkivaltaan hän luo kolmannen sukupuolen luokan – rikollisen (ei-)naisen. Koska muurahaisten ja mehiläisten tekojen tavoin – joita hän valitsi tutkia ei-inhimillisenä rinnakkaisena esimerkkinä – heidän tekonsa ovat hänen mielestään niin ei-feminiinejä, että heitä ei pitäisi pitää naisina.
Kuka sitten on rikollinen? Enimmäkseen joku joka ei sovi kauniisti järjestettyyn valkoiseen heteromiesuniversumiin. Joku, jonka tehtävänä on olla ’näkymättömästi’ ja säännöllisesti hyväksikäytetty hyvin erityisillä tavoilla ja joka ei suostu rooliin.
Yksityisnäyttelyssään, criminal, to kosie piirtää eri välineitä yhdistävillä veistoksilla ja videoilla tarinan naiskokemuksesta. Yläkerran valkoinen kuutio esittelee kipua, joka korreloi seksuaalisen häirinnän, prekaarin elämän, syrjäytymisen ja masennuksen kanssa. Sitä vasten gallerian kellari muuntuu seksuaalisen itseluottamuksen ja muukalaisälyn kätketyksi bunkkeriksi, paikaksi naisvoimaa ruumiillistavalle liikeelle, muutokselle, virtaavuudelle ja yhteydelle eroissa.
*lähde: Hanna Proctor, ”Charlotte Corday’s skull / Ulrike Meinhof’s brain: gender, matter and meaning - a postmortem”, julkaisussa: Art Theoretical writings from the Academy of Fine Arts 10: Objects of Feminism (toim. Main Timonen ja Josefine Wikström).
to kosie on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka luo eri välineitä yhdisteleviä veistoksia, videoita ja performansseja, työskentelee feministisen ajattelun parissa ja toteuttaa sitä fluideissa veistoksellisissa muodoissa. Lempinimi ’to kosie’ ja ’se’ pronominin käyttö ovat eleitä henkilönä olemisen etuoikeudesta luopumiseen. To kosie pitää sitoutumista materiaaleihin vuorovaikutuksen – jonka jäännökset ovat usein veistoksia ja videoita – perustana.
Viime aikoina se on työskennellyt pitkäaikaisen ’octopussy’-projektin parissa. Se on ehdotus uudeksi, feministiseen ajatteluun (Rosi Braidotti, Laurie Penny) perustuvaksi yhteiskunnalliseksi rakenteeksi. Se on inspiroitunut mustekalan ruumiin ainutlaatuisuudesta ja kulkee kohti mahdollisia fluideja / feminiinejä, keskustelulle ja vaihdolle avoimia muotoja. Projekti keskittyy eri medioita yhdistäviin veistoksiin, jotka esittävät kehoja muutoksessa. Post-kapitalismin sortamia, ryömimässä kohti yhteyttä aineelliseen todellisuuteen, etsimässä horisontaalisia suhteita muihin, hyväksyen jatkuvaan liikkeeseen sisältyvän kaaoksen. ’octopussy’-projektin toteutusta ovat tukeneet Taike ja Paulon säätiö.
to kosien teoksia on ollut esillä Kuudennessa kansainvälisessä Moskovan nuorten taiteilijoiden biennaalissa, Pori Biennale III:ssa, Poliittisen valokuvan festivaalilla Helsingissä, Labyrinth-galleriassa Lublinissa, Rietveld paviljongissa Amsterdamissa, Snehta-residenssissä Ateenassa ja monissa muissa.