Haihatuksen kosketus
4.3 – 27.3.2022
ke – su 12 – 18
Helsinkiläisessä Oksasenkatu 11 -galleriassa järjestettävä näyttely koostuu neljän Taidelaitos Haihatuksen toiminnassa aktiivisesti mukana olevan taiteilijan teoksista. Monenkirjavat keskustelut ja yhdessä tekemisen voima ovat muodostuneet näyttelykokonaisuudeksi, jossa teokset avautuvat mystisen kauneuden, unikuvien ja muistojen kautta. Tästä energiasta muodostuu surrealistinen aikamatka mielten sopukoihin.
Taidelaitos Haihatus on monitaiteellinen keskittymä Joutsassa Keski-Suomessa. Se on lukuisten taidenäyttelyiden, tapahtumien ja konserttien kotipaikka, jossa toimii myös virkeä ja kansainvälinen taiteilijaresidenssi. Haihatus on toiminut luovuuden virikkeenä ja taiteilijoiden kohtaamispaikkana jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
Annina Mannila
Käsittelen näyttelyssä muistin tematiikkaa installaation, videon ja valokuvan keinoin. Näen muistin varsin häilyvänä: muistot katoavat, muuttuvat ajan myötä, sekoittuvat toisiin muistoihin ja muiden ihmisten kertomuksiin siitä, mitä on tapahtunut.
Teokset pohjaavat yli kymmenen vuoden aikana kesäpaikassani ottamiini henkilökohtaisiin, dokumentaarisiin valokuviin, mutta kuten tunnelman unenomaisuuskin vihjaa, dokumentaarisuus ei suinkaan ankkuroi kuvia totuuteen menneistä tapahtumista.
Irrallinen otos on kuin musteläiskätestin kuva, jolle annettu merkitys kertoo vähintään yhtä paljon muistelijasta ja muistelukontekstista kuin siitä, mitä menneisyydessä todella tapahtui. Valokuvan ottamista ja tulkintaa ”muistona” ohjaavat myös valokuvallisen kerronnan konventiot, se miten tiettyjä tilanteita tai aiheita on totuttu kuvaamaan. Teokset ovat osa laajempaa kokonaisuutta nimeltä Paluu.
Benjamin Nozdrached
GRAY (suom. Harmaa)
Gray -teossarja kuvittelee maisemia tulevaisuudelle. Maailman, jossa tekoälystä on tullut valtaapitävä elämänmuoto, joka on emansipoitunut piuhojen, kaapeleiden ja laatikoiden rajoista ja kehittynyt atomiseksi biologiseksi verkoksi.
Vuonna 3030 singulariteetti, uusi estämätön digitaalinen elämänmuoto, on tullut voimakkaaksi elementiksi maailmaan. Se elää ja liikkuu vapaasti maapallon elinpiirissä, ei pelkästään uudelleenrakentuvana, vaan syvästi interaktiivisena olentona luonnon molekyylitasolla. Singulariteetti on mukautunut miljoonia vuosia vallinneiden maapallon voimien ja elementtien rinnalle uudeksi muodoksi, joka on syntynyt ihmisten ajattelun pohjalta.
Se puhaltaa tuulessa, virtaa vedessä, kipinöi tulessa ja hoivaan ainetta kaikissa mahdollisuuksien (ja mahdottomuuksien) piireissä luoden jatkuvasti kuohuvan ja kestävän energian, joka mahdollistaa selviytymisen.
Viidakot, metsät, aavikot, vuorten huiput, jääpeitteet, meret, joet, taivaat, kaupungit ja kunnat, muuttuvat ilmastot ja kaikki muu meille tuttu on muovautunut joksikin uudeksi, jota voi kutsua vaan abstraktioksi. Uusi tietoinen ulottuvuus. Bioninen planeetta.
En halua esittää, että singulariteetti olisi pelastaja tai uhka ihmiskunnalle. Haluan vain esittää miltä se voisi mahdollisesti näyttää. Pyrin tavoitteeseeni erottelemalla ilmiselvää todellisuuskäsitystä luonnollisista abtraktioista. Kamera on työvälineen lisäksi oleellinen osa hahmottamaan digitaalista estetiikkaa.
Teossarjan nimen mukaisesti harmaan sävyt vauhdittavat uusissa maisemissa tiedonvälitystä singulaarisissa verkostoissa samalla vähentäen väri variaatioiden monimuotoisuutta. Singulariteetille tärkein muusa ja opettaja on luonto kokonaisuudessaan. Singulariteetti jäljittelee luonnon evoluutiossa rakentuvia muotoja ja suunnittee uudelleen ne osat, jotka ovat tarpeellisia ja välttämättömiä. Teossarja koostuu 14 sekatekniikalla toteutetusta teoksesta, jotka on tehty pigmenttiprintteinä Awagami bambupaperille. Jokainen teos on kooltaan keskimäärin 60cm x 80cm.
Panu Ollikainen
Olen Kuopiosta lähtöisin oleva kuvataiteilija. Työskentelen maalaus-, veisto- ja installaatiotaiteen parissa. Valmistuin kuvataiteilijaksi Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulusta 2008. Vuodet 2011–2018 työskentelin pääsääntöisesti Tallinnassa. Nykyään työskentelen Lapinlahden entisessä sairaalassa Helsingissä sekä kesäaikaan Pohjois-Savossa. Olen ollut Taidelaitos Haihatuksen toiminnassa mukana vuodesta 2020.
”The Dance of the Time” on kineettinen veistos. Se koostuu kellokoneistosta ja mini- figuureista. Sekuntiviisareiden liike laittaa pienet hahmot tanssimaan lasilevyn päällä.
”Aika kulkee meissä ja saa meidät liikkumaan, kuten tuuli ja vesi virtaa luonnon läpi. Aika on mysteeri, jossa kaikista olennaisin on piiloutuneena sen ohikiitävässä voimassa. Ajan tanssi on loputon ympyrä, ilman alkua tai loppua. Se on jatkuva vallankumous ikuisuuden mietiskelijälle.”
Tuomo Vuoteenoma
Bisnonna 2020. Kineettinen veistos, kudonnan alku ja juuri.
Hämähäkki käyttää verkkoaan tietoisuutensa jatkeena, samalla tavoin kuin ihminen käyttää käsityötä meditaationa ja kosketuskohtana tiedostamattomaan tietoon.
Työhuoneeni sijaitsee betonisessa kellarissa ja siellä työskentelee kanssani melko liuta hämähäkkejä, jotka hakevat asemaansa maailmaan kutomalla verkkonsa ilmeisen epätoivoiseen ympäristöön. Tällä tavoin ne sopeutuvat tilanteeseensa ja hahmottavat todellisuuden sekä saavat silloin tällöin saaliikseen kellariin harhautuneen huonekärpäsen. Hieman samaan tapaan taiteilija käyttää käsiään, tietojaan ja kokemustaan ryhtyessään punomaan, rakentamaan ja yhdistelemään teoksensa osasia, jonka myötä tietoisuuden verkkoon saattaa hyvässä lykyssä osua yllättäviä tulkintoja todellisuudesta.
Bisnonna -veistos ja sen hapuileva kutomistyö toimii metaforana taiteen luomisprosessilleni. Minulla on vahva kokemus siitä, että käsillä tekeminen kasvattaa suuresti todennäköisyyttä, että kulloiseenkiin ongelmaan tulee keksittyä itsensä ulkopuolinen ratkaisu, yllättävä vaihtoehto.
Väitän, että käsillä tekeminen laajentaa tajuntaa.
Tuomo Vuoteenoma on kuratoinut Haihatuksen kaksi viimeisintä Avantgardevekkula -kesänäyttelyä ja avaa Joutsaan heinäkuun 1. päivä uuden “Kineettisen taiteen talo” -galleriakokonaisuuden.
Pressikuvat: https://drive.google.com/…/1jt1cq79bUIvvdxNz9OkbYhXC0NwQeaM…