ILMA/AIR
8.-24.3.2019
ti-pe 14.00-18.00
la-su 12.00-16.00
Avajaiset 7.3. klo 17.00-19.00 Tervetuloa!
Galleria Oksasenkatu 11:ssa järjestettiin tammikuussa 2019 Open Call -näyttelyhaku teemalla ilma. Näyttelyyn valittiin kahdeksan toisiaan tukevaa teosta joissa ilmaa lähestyttiin kiinnostavalla ja yllättävällä tavalla. Näyttelyssä on esillä videoteoksia, installaatioita, ääniteoksia sekä konkreettinen runo.
Koreografi Rea-Liina Brunou, ilmäkehätutkija Ilona Riipinen sekä äänisuunnittelija Miki Brunou osallistuvat näyttelyyn kuunnelmamuotoisella ääniteoksella, jossa kuuntelija ohjataan kuvittelemaan ja tuntemaan kehojemme jatkuva vuorovaikutus ilman kanssa. Teoksessa kuuntelija asettuu ilman ainesosien katseen ja penetraation kohteeksi. Teos on vaikuttunut Olipa kerran elämä- animaatiosarjan leikkisästä suhtautumisesta kehon toimintoihin sekä Naisen unelmia -tarinoiden romanttisesta seksuaalisuudesta.
J. Kohon ääniteos Huiluääniportaat perustuu marraskuussa 2018 ruotsinlaivan kannella tehtyyn kenttä-äänitykseen. Navakka merituuli soitti metallisia portaita ja kaiteita hädin tuskin kuultavalla äänellä. Huilua muistuttava ääni syntyi tuulen puhaltaessa portaiden ja kaiteiden pieniin aukkoihin. Koho työsti äänitystä korostamalla soivia ääniä ja vaimentamalla teoksen kannalta epätoivottuja taajuuksia. Teos kutsuu terästämään aisteja ja antamaan huomion huomaamattomalle, sivuseikoille ja löytämään merkityksiä.
Runoilija Henrik Pathirane tuo näyttelyyn Painovoima-nimisen konkreettisen runon. Tulosteena esillä olevassa teoksessa kirjainhiukkaset asettuvat painonsa mukaisiin asemiin.
Kuvataiteilija Siiri Pohjolainen toteuttaa näyttelyyn paikkasidonnaisen teoksen Uusi raikas ilma.
Seinään toteutettu tekstiili-installaatio on lähes huomaamaton, kuin läpikuultava ilma. Se muistuttaa jonkinlaista organismia tai poikkeamaa seinäpinnassa. Kevyt ja rauhoittava teos syntyi taitelijan tarpeesta saada elämäänsa uutta raikasta ilmaa. Toivomme teoksen antavan sitä myös katsojalle.
Kuvataiteilija Anna-Maria Saarin irtipäästämistä käsittelevän Letting Go’s -teoksen alku on kesässä 2015, jolloin taiteilija keräsi ystävänsä Kertu Viiran kanssa paperikassillisen poppelin siemeniä. Niitä oli tarkoitus käyttää videoteoksessa, joka olisi kuvannut eron jälkeistä haurauden tunnetta. Kuitenkin vielä kesällä 2017 poppelin siemenet odottivat koskemattomina paperikassissa ja taiteilija pyysi jälleen Viiraa mukaan, tällä kertaa dokumentoimaan irtipäästämisen prosessia. Enää kyse ei ollut tietystä henkilöstä luopumisesta, vaan irtipäästämisestä varastoidusta materiaalista, toteuttamatta jääneestä ideasta ja niistä suunnitelmista, jotka siihen liittyivät. Teos koostuu videosta ja valokuvasta.
En plain air on kuvataiteilija Hanna Saarikosken videoinstallaatio, jossa hän on kuvannut itsensä seisomassa maalauksen kehyksiä muistuttavan ikkunaruudun takana. Vähäeleisessä teoksessa hengityksen huuru lasissa sumentaa kasvojen piirteet ja huurun haihtuessa kuva jälleen selkeytyy. Tuuli heiluttaa hiuksia ja takana näkyviä puun oksia, valo elää, kuva sumentuu taas ja selkeytyy uudelleen.
Taitelija Virpi Stjerna toteuttaa näyttelyyn lasisista purkeista, hyllystä ja käyttöohjeista rakentuvan installaation. Lasipurkit toimivat negatiivisten tunteiden säilöinä, joihin kävijät voivat halutessaan tallettaa omia tunteitaan.
Kuvataiteilija Marja Viitahuhdan videoinstallaatiossa uloshengitetty ilma kieppuu ja pyörähtelee kylmänä talviyönä kerroksina ilmassa. Katsoja on huurun rytmin ja liikkeiden varassa, eikä näe kuka tai ketkä teoksessa hengittävät. Teoksessa on taitelijan kollaasina äänistä rakentama äänimaisema.